Sakari Huovinen

Isän kädestä

LAURI HUOVISEN

ENSIMMÄINEN

ELÄMÄ


”Avaa kouriintuntuvan näkymän koko sotasukupolven karuihin mahdollisuuksiin."
- Kirjallisuustoimittaja Antti Majander,
Helsingin Sanomat

”Tämä kolahti. - - Enemmän kuin elämäkerta.”
- Päätoimittaja Jaakko Heinimäki,
Kirkko ja kaupunki 

”Uskottava sodan ajan kuvaus, jossa on hyvä tasapaino historian ja henkilötarinan välillä.”
- Poliittisen historian professori Kimmo Rentola,
Helsingin yliopisto

”Vaikuttava elämäkerta teologista, joka jakoi tuskansa vain päiväkirjansa kanssa.”
- Psykiatrian tutkimusprofessori Hannu Lauerma, THL

"Isän kädestä" kertoo tunnetusta kirkonmiehestä Lauri Huovisesta, syvästi haavoittuneesta ihmisestä ja salaisuuksista, joista hän ei koskaan puhunut.

Huovisen elämää varjosti suuren rakkauden, Ailin, varhainen kuolema. Kolme pientä poikaa Eero, Matti ja Sakari jäivät katselemaan isän mykkää surua.

Nyt salaisuudet selviävät: ankara sairauden häpeä, rakkauden tuska, sota-ajan Helsinki, natsi-Saksan yliopistot, itsetuhoiset ajatukset ja elämänarvoiltaan muuttuva Suomi.

Kirja kertoo arvoista ennen ja nyt. Lauri ja Aili tavoittelivat rakkaudessa itsensä unohtamista, tunteiden sivuun laittamista ja itsensä epäilyä.

Tällaista ihmisen arvoa ja onnellisuutta on meidän aikamme ihmisen vaikea täysin ymmärtää.

Päähenkilöt

tyhjä


Laurin puheita

Lauri sai vaikutteita puhetyyliinsä niin kansanmiehiltä kuin oppineilta professoreilta.

Laurin saarna ei ollut kaunopuheisuutta eikä hiottua teologista viisautta. Se oli kansanomaista ja yksinkertaista, suoraa ja radikaalia puhetta, joka rikkoi papillisen pönäkkyyden kaavat.

Sota-aikana hän oppi kiteyttämään sanomansa lyhyeen. Saksalaiset professorit vuosina 1941-42 ja katolisen kirkon parhaat puhujat Italiassa 1949-50 lisäsivät hänen saarnojensa voimaa ja intohimoa. Puheita sävyttivät tilannetaju ja vapaus papereista. Kuulijoiden mukaan Laurin puheet olivat "tulta ja terästä, suloista puhetta ja suolalla höystettyä.”

Puheet on kelanauhurilla nauhoittanut Erkki Kivisaari 1960-1970-luvuilla.


Siionin kanteleen laulut

Kirjaan on upotettu ääniä päähenkilöiden maailmasta ja ajasta. Kirjan päähenkilöt, Lauri ja Aili, lauloivat Siionin kanteleen lauluja joka päivä. Arjessa ja juhlassa ystävien kanssa. Yksin ja yhdessä. Ilossa ja murheessa. Ne olivat syvällä heidän geeneissään. Laulujen esitystavassa on riemua silloinkin kun sävel on mollissa. Ailin Laurille valitsemana saarnavirtenä pysyi koko elämän ajan kuitenkin virsikirjan virsi 415: 6-8 (nyk. 326).

Kirjassa laulut voi kuunnella osana lukukokemusta lataamalla puhelimeen tai muuhun mobiililaitteeseen ilmainen Arilyn-sovellus ja skannaamalla sillä valokuvat, jotka on merkitty kirjaan kaiuttimen symbolilla.

Laulujen numerot ja sanat ovat vanhasta vuoden 1961 Siionin kanteleesta. Suluissa on laulun nykyinen numero vuoden 1999 painoksen mukaan. Laulut esittää Evankelisen Ylioppilasliiton kuoro johtajanaan Ahti Kuorikoski. Äänitykset vuosilta 1984–89.



Sakari Huovinen

Sakari Huovinen (s. 1951) on oikeustieteen tohtori ja valtiotieteen maisteri. Kun hän oli kolmevuotias, kuoli äiti. Isän vei työ ja uusi perhe. Kotipaikat vaihtuivat ja vierautta hän koki kaikkialla. Nähtyään isänsä kohtalon, haavoittuneen hahmon ja traagiset kokemukset, hän tuntee olevansa sinut menneisyytensä kanssa.

"Pääsin myös aikamatkalle 1930-40 -lukujen Helsinkiin, Suomeen, natsi-Saksaan ja Italiaan. Hätkähdin sitä, kuinka vähän ihminen tuntuu vuosikymmenten aikana muuttuneen."

"Isän ja äidin kirjeistä paljastuivat tyydyttävä rakkaus, ihmisen arvo ja onnellisuus, jota meidän aikamme ihmisen on vaikea täysin ymmärtää. Vanhempieni maailma on koskettanut ja puhutellut minua syvästi.”

”Tärkeintä itselleni on ollut tutustua vanhempieni nöyryyteen. He eivät etsineet omaa suuruuttaan, menestystään eivätkä rakkaudessa sitä, mitä he itse saisivat, vaan mitä voisivat antaa. He ymmärsivät, että velvollisuudet tekivät ihmisistä hyviä, ei yltäkylläisyys tai ääretön vapaus.”