Sakari syntyi Ailin ja Laurin kolmantena poikana kesäkuussa 1951. Laurin ollessa pitkillä puhujamatkoillaan Aili kertoi toisella silmällä katselleensa kotiaskareiden tekemistä ja ”toisella keittiön ikkunasta ulos Sakaria, joka kurkisteli talonmiehen portailla postiluukusta sisään. Se poika on mestari karkaamaan. Häntä viehättää avarat maisemat, suurten linjojen mieskö?”
Äidin kuoltua Lauri kirjoitti sukulaistädille: ”Sakari on kaikkein eniten äitiä kaivannut. Joka päivä puhelee äidistä. Kyselee: Koska äiti tulee? Missä äiti on? Mennäänkö mekin pian taivaaseen? Mennään hakemaan äiti pois sieltä.”
Sakari oli pikkupoikana kesäisin Sinikka-tädillä ikäistensä serkkujen luona. Sakarin laittoa lastensiirtolaan touhuttiin tosissaan äidin kuoleman jälkeen. Hän oli nuorimpana ehkä suurimmassa vaarassa tulla siirretyksi.
