Vihtori Virta (kuvissa vas.), Ailin isä, oli itseoppinut mies ja lähtöisin köyhistä oloista. Hän jäi orvoksi ja pääsi hartolalaisen myllärin oppipojaksi. Hän kävi neljä vuotta kansakoulua, vaikka päätä olisi ollut lukea pidemmällekin. Maailman asiat kiinnostivat.
Hän sai Helsingissä 16-vuotiaana töitä ensin pika-ajurin apulaisena ja sitten puusepän apulaisena. Hänestä tuli taitava konepuuseppä ja työnjohtaja. Hän asui kaupungin laidalla, Abrahaminkadulla, jossa 1900-luvun asui työläisiä, rappareita, kirvesmiehiä ja muurareita.
Työn ohessa hän syventyi tieteellisiin teoksiin ja seurasi talousasioita. Hän löysi tiensä evankelisten nuorten tilaisuuksiin, missä hän kohtasi tulevan puolisonsa. Sisällissodassa hänen sympatiansa olivat punaisten puolella, mutta hän luki porvarillisia sanomalehtiä. Hänestä tuli Evankeliumiyhdistyksen taloudenhoitaja lähes 30 vuodeksi. Presidentti J.K. Paasikivi myönsi hänelle taloustirehtöörin arvonimen v. 1947.
Hänen aikanaan Suomeen rakennettiin satoja evankelisia rukoushuoneita. Hän oli pidetty mies, joka ei koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään. "Hänen valoisa olemuksensa veti sanan ääreen niitäkin, jotka olivat hengellisesti kaukana".
