17-vuotias Saimi, Laurin tuleva äiti, juoksi paljain jaloin Vihtalan talon nurmella, kun Kalle iski silmänsä tytön raikkaaseen olemukseen. Vihtalan talo oli kaukana tiettömän taipaleen ja laajan suon takana. Tilan pellot olivat kivisiä. Leipä oli tiukassa. Elanto turvattiin metsästyksellä ja kalastuksella. Saimin kymmenestä sisaruksesta neljä kuoli jo pienenä.
Saimi kävi Mieslahden kansanopiston ja solmi avioliiton 18 vuotta vanhemman Kallen kanssa. He asettuivat Vaasaan, missä Saimi osallistui sisällissodan aikana Lotta Svärd -järjestöön. Hän uurasti lottaemäntänä tilaisuuksien järjestämisessä ja osallistui varojen keruuseen jääkäri-invalidien hyväksi. Hän oli alusta pitäen mukana Pelastakaa lapset -järjestössä. Myös merimieslähetystyö oli lähellä hänen sydäntään.
Saimin vaatimaton luonne löi leimansa perheen kotiin. Hänen uskonsa ei sisältänyt paljon sanoja, mutta näkyi kotiseudun kovaosaisten muistamisena.
Saimin hiljainen polvistuminen Lauri-pojan vuoteen viereen joka ilta jätti jälkensä poikaan.
