Ailin ja Laurin toinen poika Matti syntyi helmikuussa 1946. Hän oli luonteeltaan Eeroa rauhallisempi ja tunnollisempi, ja oli nopea oppimaan uusia asioita. Kemialliset kaavat hän osasi jo lapsena. Ailin päivät kuluivat poikia vahtiessa. Eero löi Mattia huimasti, ja Matti vastasi raapimalla. “Ne ovat kuin kissa ja koira, aina pienessä tappelun nujakassa keskenään. Molemmilla pojilla on korvat verillä, Eerolla lisäksi silmänalus ja Matilla poski. Rukoilen heille veljesrakkautta, mutta tuntuu siltä kuin Jumala olisi kuuro”, kirjoitti Aili.
Kun vaari meni edeltä ulos, Matti kulki perässä sanoen: ”Odota kun panen takin napin kiinni. Jos se on auki, luulevat minua juopoksi.”
Iltaisin Matti lauleskeli sängyssä saksalaisen leikkikoulun lauluja: “Ringel, ringel Rose, schöne Aprikose, Feilchen und Vergiss mein nicht, alle Kinder setzen sich, Kinderikii!”. Matin omatunto oli herkkä kuulemaan, mitä kulloinkin piti tehdä. Alle kouluikäisenä hän mietiskeli ääneen, että “mikä se sellainen ääni on, joka ihmisen sisällä puhuu.”
