Kalle, Laurin isä, oli suoraselkäinen vesirakennusinsinööri, jolla oli kova ääni. ”Sota-ääntään” hän käytti laajoilla työmaillaan, järvien kuivatuksissa, jokien ja koskien perkauksissa ja sillanrakennustöissä. Hän oli ajan virtausten mukaan raittiusmies, vaikka otti itsekin joskus. Juoppouden vastustaminen oli jokaisen sivistyneen ihmisen tehtävä. Äkseerausta ja pokkurointia hän ei kestänyt, vaan piti reilusta meiningistä. Raha-asioissa hän oli tarkka.
Työmailla määräsi Kalle, kotona hänen vaimonsa Saimi. Kun ainoa poika Lauri sairastui hengenvaarallisesti, hän kehotti poikaansa vain karaisemaan luontoaan eikä antamaan periksi. Muuten hän tuki ja maksoi pojan opinnot.
Kalle oli puolustuslaitoksen rakennustöiden valvoja Vaasassa sekä sotavahinkojen arvioimislautakunnan puheenjohtajana Hangossa 1942. Hän oli rakennusmestariliiton perustajajäseniä.
