1 Oi, minkä onnen, autuuden
Nyt usko myötään tuo,
Kun itse Herran Jeesuksen
Se omaksemme suo!
Se huolet, murheet lieventää
Ja mielen myrskyn tyynnyttää,
Kun toivon vahvan, iäisen
Saa kurja syntinen.

2 Kun onnen sen mä myöskin sain,
Niin miks en laulaisi.
Ja äänin kirkkain kiittäis vain
Mun autuudestani?
Nyt uhmaan vaikka kuolemaa,
Kun Jeesus siitä pelastaa;
Maan pilkka pientä myös nyt on,
Sen hylkään suosion.

4 Mun kanteleeni kauniimmin
Taivaassa kerran soi.
Siell´ uusin äänin kirkkahin
Mun suuni laulaa voi
Riemuisen kiitosvirteni
Rakkaalle Jeesukselleni.
Ah, autuas on päivä se,
Kun pääsen perille.